Intsu heitti minulle tällaisen haasteen. Siinä on haastetta kerrakseen, joutuu oikein pistämään mietintämyssyn päähänsä tällä kertaa, kun näihin kysymyksiin vastaa:
1.Mikä on kunniahimoisin käsityöhaaveesi?
Hmm... kunnianhimoinen. En ole kovinkaan kunnianhimoinen, että aika paha kysymys. Mutta olisipa ihana ommella taas wanhojen tanssipuku tai vaikka morsiuspuku, ne ovat suuritöisiä, etenkin niihin liittyvän tunnelatauksen vuoksi.
2. Mikä on ollut kunniahimoisin toteutuneista käsitöistä?
Niin, kuten edellä... en oikein tunne mitään kunnianhimon tarvetta käsitöiden osalta, mutta kyllä oli kova homma tehdä Essin wanhojen puku. Kaikki ne toiveet ja unelmat ja tilaisuuden tunnelataus, ne kulkivat mukana pitkän tekoprosessin aikana. Kaikki vastoinkäymiset, esim ne renkaat, joita ei ollut missään ja mitkä lopulta maalattiin toppiin kultaisen spraymaalin avulla väriin sopiviksi. Ja niitä kullan värisiä renkaita löytyi sitten kaksi viikkoa tanssien jälkeen Loimaan Hong Kongin hyllystä. Oli se aika projekti. Sanoin silloin, että se oli elämäni ensimmäinen ja viimeinen puku, mutta nyt olisin valmis jo ompelemaan uuden vastaavin haastein. Wanhojen päivä kruunasi sen kaiken aherruksen.
Tässä tämä harmaita hiuksia aiheuttanut nyöritys renkaineen, tarvittiin niin äitiä, isää kuin Essiäkin, että tämä saatiin valmiiksi.
Myös Eelikselle tehty ristipistolammastyyny pitää tässä kohdassa mainita, tein sitä tosi monta vuotta ja kaikki ne vuodet Eelis jaksoi odottaa työn valmistumista. Tyyny on kovin rakas ja aina kunniapaikalla Eeliksen vuoteen päällä.
3.Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?
Ei jää tekemättä sen takia, etten osaisi päättää mitä teen, vaan koska aikani ei riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä. To Do -lista on kohdallani melkoisen valtavan pitkä. Tässä nyt muutama ideakuva, jotka olen tallentanut koneelle, niitä paperilappusia mihin olen piirtänyt suunnitelmia ja ideiota näkemistäni töistä on tuolla yksi kansio piukkaan ahdettuna..
4. Mitä käsityötä teet mieluiten?
5.Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
No jaa, tavallaan liittyy. Koulutusammattini on erittäin paljon käsillä tekemistä (kätilö) ja elantotyöni (perhepäivähoitaja) on myös pitkälle käsillä tekemistä; silittämistä, sylittämistä, ruuan laittoa, pukemista, askartelua etc etc.
6.Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys.
Hallittu kaaottinen järjestys! Oletteko nähneet sellaisia "tiedemiesten" työhuoneita, joissa kirja- ja paperipinot kohoavat kohti kattoa ja mietit miten ikinä joku voi sieltä mitään löytää!? Tai kaikkihan on niitä nähnyt, mutta vain osa tietää, että niistä löytää juuri kaiken sen minkä pitääkin. Tiedän tarkalleen missä kaikki tavarani ovat, mutta kukaan muu ei todennäköisesti löydä järjestyksestäni yhtään mitään. Onhan se ihan kiva, jos osaa järjestellä kaikki hienoihin riveihin, mutta tiedemiehen luovaa hulluutta vaaditaan myös. Osaan minäkin järjestää tavaroita, esim maustepurkit aakkosjärjestykseen, mukinkahvat kaikki samaan suuntaan etc.
Huomautan myös, että ns. epäjärjestys ei tarkoita likaisuutta, eikä ns. täydellinen järjestys puhtautta. Kuka pystyy selviämään täydellisestä hallitusta kaaoksesta, tietää mitä tarkoitan.
7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan tehnyt siitä mitään. Kuinka kauan olet sitä säilönyt.
Lankoja on, kankaita on, helmiä, neppejä, nappeja, kaikkea löytyy. Vanhimmat eivät ole edes itse hankkimiani vaan sellaisia joita olen saanut isoäideiltäni lahjaksi ja jotka ovat jo heidän vanhojaan. Molemmat isoäitini ovat kuolleet, mummini vuonna 1988 ja mammani muutama vuosi sitten, joten siitä voitte päätellä miten vanhoja vanhimmat tarvikkeeni ovat.
8.Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen, rauhoittuen? Miten?
Teen käsitöitä aina ihan tunnepohjalta, joten kaikki mahdolliset tunnelataukset tulevat käyttöön. Voin tehdä stressinpurkutöitä, joulun alla mm paperisia tähtiä, se oli todella rentouttavaa, vaikken tuntenut olevani erityisen stressaantunutkaan. Oikeastaan koskaan en kuitenkaan tee työtä kauhealla kiireellä, että pakko saada valmiiksi, itse valmistuprosessi on se tärkein, ei niinkään valmis työ.
9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus mielestäsi jonkun aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissäsi.
Olen varmaan, mutta en todellakaan mitään niin luovaa kuin poikani Eelis, jonka virkkaustekniikka on niin jännä, että en pysty sitä jäljittelemään.
10.Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
10, ei enempää, eikä vähempää. Olen oppinut antamaan omalle työlleni sen arvon, joka sille kuuluu. Jokainen joka tekee jotain käsillään, mitä tahansa, saa aikaan jotain hienoa: valmiin työn, mielenterveyttä, kulttuuriperinteen siirtoa, työllistää langan tai kankaan valmistajan... lista on lukematon, ja jokaiselle käsillään tekevälle ihmiselle arvosana on 10. Käsillä tekeminen on hieno ja arvokas asia. Miten mitata taitoa, taitoa on yrittää, hallita monia tekniikoita, jakaa taitojaan, opettaa toisia, jokainen aikaansaannos on uniikki ja täydellinen.
11. Mikä on sinulle rakkain jonkun muun tekemä käsityö?
Oiva -pappan minulle lahjaksi antama villashaali <3 En yhtään tiedä kuka sen on tehnyt, mutta se on kudottu Kaunialan sotavammasairaalassa ja pappa on sen sieltä ostanut ja tuonut minulle lahjaksi. Pappa haavoittui sodassa ja invalidisoitui, hän opetteli uuteen ammattiin, vaatturiksi, joten oli itsekin kädentaitaja, teki miesten pukuja. Hän osasi antaa arvoa kädentaidoille, useat hänen tuomista lahjoistaan oli käsityötä ja nimenomaan paikallisilta tai hänelle tärkeiden tekijöiden kätten tuotoksia. Shaali on minulle erityisen rakas, siihen on mukava kietoutua kun on kipeä tai tulee pappaa ikävä, pappa nukkui ikiuneen vuonna 2006.
Minulla on moni muitakin rakkaita ja arvokkaita käsitöitä, lasten tekemiä, mummin tekemiä. Viimeksi kun olin kipeänä joulun välipäivinä sain Eelikseltä lahjaksi huopakankaasta tehdyn pussin, jossa on ommeltu kirjain E. Sain sen, että paranisin pian, kun kysyin E -kirjaimesta, niin se tarkoittaa kuulema Elisabetia, eli siis minun toista nimeäni :) On tuolla minulla Essin ensimmäiset itse neulotut lapasetkin, sain ne lahjaksi häneltä, kovin ovat rakkaat nekin. Lista tulisi aika pitkäksi, joten ehkä esittelen niitä rakkaita töitä joskus tulevaisuudessa lisää.
Nyt minun kuuluisi keksiä 11 uutta kysymystä ja laittaa tämä haaste eteenpäin viidelle.
