Muistatteko wanhasta blogistani virkkaamani pitsikellot.
Itse olin ne melkein unohtanut.
Kovetin ne nimittäin Paverpol nimisellä kovetusaineella, jos joku vielä muistaa.
Kuten myös tämän pitsisen kruunun, joka oli eka kokeilutyöni ko. aineella.
Voi kuinka meidän hirmusisko on tässä vielä niin pieni... kuva on otettu lokakuussa 2010.
Tämä kruunu sitten olikin ainoa työ, joka onnistui toivotulla tavalla.
Koska kesän kuumina hellepäivinä alkoi mm. tämä valkoinen oma pitsikelloni taipua, ja lopulta se taipui niin paljon, että viisarit eivät voineet liikkua. Kello oli tosiaan huolellisesti kovetettu Paverpolilla ja sen taustana on spraymaalattu mini-cd-levy.
Viisastuin kesähelteiden jälkeen sen verran, että kun tein anopille 80 -vuotislahjaksi vuonna 2011 pitsikellon, niin sen kovetin vesi-liima seoksella ja lisäksi liimasin tuplavarmistukseksi liinan vielä pyöreän pleksin päälle.
Tässä vielä siskoni kello, se on kovetettu vesi-liimaseoksella, eikä siinä ole pleksiä välissä.