Minnan kanaset

Pitkästä aikaa! Toivottavasti vielä joku on linjojen toisessa päässä ;)

Kevät ja kesä on kulunut vauhdikkaasti. Kuten aikaisemmin kerroin, kalenterini ovat nyt varsin täyteen buukattu. Aloitin partiojohtajajatkokurssin, se kestää vielä pitkään, on vasta alussa. Partio on muutenkin täyttänyt kiitettävästi viikonloput: ollaan osallistuttu sudenpentukisoihin Porissa, seikkailijakisoihin Rymättylässä (kuva yllä), retkeilty Oriniemessä, oltu paraatissa jne. Tällä hetkellä työn alla myös lippukuntamme 60 -vuotis juhlaleirin järjestelyt Pähkinäisten saaressa heinäkuun lopulla.

Kevään aikana myös erittäin pitkäaikainen haaveeni omista kanoista on toteutunut.

15. maaliskuuta meille muutti kaksi kanaa ja kukko, piikkiöläistä maatiaiskantaa. Olivat silloin vielä tosi pieniä, 6 viikkoa vanhoja tipusia. 

Pääsivät asumaan lampolan toiseen päähän.

Nyt kanaset ovat jo isoja, ekaa munaa odotellaan. Ei ole mikään kiirus, kun nämä eivät ole mitään kesäkanoja, vaan jäävät meille pysyvästi. Kovasti kulkevat pitkin pihaa, kun päästetään vapaaksi ja mieluusti seuraavat perässä. Kuopivat rikkaruohoja juhannusruusun alta.  Kukko oppi kiekumaan pari viikkoa sitten. Pelkäsin kovin, että olisi sitten koko aika vaan kukko kiekuuta, mutta kovin on maltillinen ja matalaääninen tämä meidän kukko, eli ei aiheuttane pahennusta naapurustossa.

Kukko sai nimekseen Roni Randomtipu, Eelis sai nimetä, on hänen nimikkokukkonsa. Minun nimikkokanaseni on tuo ruskean kirjava, sen nimi on Pumpernikkeli ja takana on Ellan musta nimikkokana: Tiutiutipu. 

Kanojen puuhien seurailu on tosi kivaa ja rentouttavaa, vaikka onhan niiden hoidosta oma vaivansa ja huolta näin kanatautisena aikana, että ei vaan niille mitään tulisi. 

Käsitöitäkin olen tehnyt, paitsi pari viikkoa oli täydellinen tauko, kovan niveltulehduksen takia.  Käsitöitä olen kuvannut ja laittanut Instagramiin. Sieltä minut ja kuvani löytyvät tutulla nimellä: ryytimaanminna Tervetuloa seuraamaan, jos tykkäät. Kuvani ovat laidasta laitaan, kuten on tämä bloginikin eli elukoita, muksuja, partsaa, käsitöitä, kokkailua, leivontaa, luontoa... vähähdyksiä elämästäni.

Toivottelen kaikille oikein mukavaa kesän jatkoa!

RyytimaanMinna

Pöllökakku

Piti leipoa käpykakku jouluksi, mutta sitten näin hauskan pöllö kakun 101 nya ideer -lehden sivuilla ja päätinkin tehdä pöllön.

Pohjana on kaksi neljän munan vaaleaa kakkupohjaa, toinen pienessä irtopohjavuoassa paistettu ja toinen lasisessa kattilassa, siinä samassa jossa tein aikoinaan kukkapurkkikakun (löytyy täältä).

Kostutus vaniljamaidolla, välissä kaakaovoikreemia, sitä myös päällä, välissä lisäksi appelsiinimarmeladia. Etumus värjätty valkoisesta marsipaanista, tämä pöllö sai vielä vähän kimallusta etumukseensa joulun kunniaksi.

Sattui kivasti, että sain leivontatarvikkeita joululahjaksi mm. rusettimuotin, jota pääsin heti kokeilemaan.

Kaapo nautiskelee talvisäästä, hetkeksi sade ja kurakeli ohi. Kaapo-raasu on niin kärsinyt sateista, kun karsina menee heti kauheaksi velliksi ja sitten sorkat kurastuu ja vatsan alunen myös. Toisaalta Kaapo näyttää pitävän kurassa marssimisesta, mutta meistä se näyttää ikävältä. 

Joskus ei tiedä onko tuo meidän Kaapo vuohi vai koira vai possu <3

Suklaa-appelsiinikakku

Kokeilin tänään Salaisen Leivonta Ystäväni minulle lähettämää reseptiä. 

 Suklaa-appelsiinikakku

200 g voita

2 dl sokeria

3 kananmunaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

4½ dl vehnäjauhoja

2 dl ranskankermaa

100 g appelsiinimarmeladia

100 g suklaarouhetta

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. 

2. Lisää kananmunat yksitellen voi-sokerivaahtoon.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan ranskankerman kanssa vuorotellen.

4. Lisää marmeladi ja suklaarouhe taikinaan.

5. Vuokaan ja uuniin 175 asteeseen noin  60 min.

Vinkki: Ranskankerman sijaan myös appelsiinituorejuusto tai kermaviili toimii.

Käytin itse kakkuun tällä kertaa kermaviiliä, ranskankermaa ei ollut tarpeeksi. Suklaarouheena on Fazerin tummaa suklaata, appelsiinimarmeladia taisi mennä vähän reilut 100 g. Kakku onnistui hyvin ja on hyvän makuinen, leikkasin nyt heti kakusta palan pois (vaikkakin oli vielä kovin lämmin), että sain vähän "sisäkuvaa"

No, sähköpostittelin tuossa joku aika sitten nami-hiiri emosen kanssa ja valittelin, miten on käyneet postiapurit vähiin tässä huushollissa, kun Annikin nyt sitten lähti opiskelujen perään Turkuun asustelemaan. Emonen vinkkasi, että jos koulutan nuo pihan karvakaverit postihommiin... mutta katsokaa nyt, ei taida näistä kamuista paljon olla apua... ei ne pihasta juuri poistu ja toisekseen syövät ihan kaiken mitä eteen sattuu. Tässä Sylvi ja Vieno ovat vähän tutustumassa lumeen, nythän lumi on täältä jo sulanut pois... että hyvä kun ehtivät nähdä, tiedä koska saadaan uudelleen päästää tytöt lumeen kirmaamaan, kovasti olivat innoissaan nimittäin tästä vähästäkin määrästä.

Syyskuun Sly ja seeprasukat

Kävin tänään katsomassa meidän asiamiespostin kivaa "asiamiestä", kyselin, että mitä hopeiset tyttö ja poika korun osat maksavat... niin ja samalla sain syyskuun SLY pakettini <3

Paketista löytyi todella kivoja reseptejä!!! Näitä saan jopa kokeiltua, harmikseni viimeksi saamani kirsikkaresepti saa odottaa ensi sesonkia, sillä kirsikka-aika meni todella nopeasti ohi.

Kinkku-omenapiiras, omena-kinuskipannari muffinipellillä, omena-semifreddo ja kermatoffeekastike sekä karamellikaarnan ohje. Eikö kuulostakin aika kiinnostavalta?

Lisäksi paketista löytyi tarveaineita: perunamuusijauhetta, mantelilastuja ja -kuorittuna kokonaisena, vaniljatanko, mustapippuri, kaurakeksejä ja sämpyläjauhoja.

Kiitos kiitos, ihanat reseptit ja kiva paketti. Aika jännää, ensikuussa on jo paljastusten vuoro. Miten tämä aika kuluu näin nopeasti?

Tänään valmistui Annille Novitan viidakkoseepralangasta seeprasukat, kokoa 41. 48 silmukalla, puikoilla 3½. Sylvi ja Vieno tässä tekevät laaduntarkastusta, seepra mukamas, ihan lampaalta tuoksuu ;) Nämä on tämän syksyn ekat Sukkasato -sukat, ei ole mitään kovin isoja tavoitteita sukkasadon suhteen, kun on ne JYH:t vielä kesken (reilu puolet) ja KYH:n kanssa kävi niin kuin kävi, kun nuo minun HelloKitty rillit menivät hajoamaan. UFOja on siis nurkat vääränään.

Vieno ja Sylvi

Eilen täällä ukkosti ja vettä satoi parin tunnin aikana lähes 25 mm. Vieno vauveli ei ymmärtänyt mennä heti sateensuojaan ja oli ihan uitettu lammas.

Sylvi sensijaan olisi mennyt suojaan, mutta ei voi tehdä mitään ellei Vieno tee ensin.

Ihanaa olla lammasfarmari <3 Nyt on kaikki karvatytöt ja poika ilmoitettu lammasrekisteriin ja asiat järjestyksessä.

Äitienpäivälahjat saapuivat eilen

Sain Laurilta aika hauskan äitienpäiväyllätyksen, mutta koska ne olivat äitienpäivänä niin vauvoja vielä, en voinut saada niitä heti vaan jouduin odottamaan luovutusikää.

Tässä ovat; Vieno ja Sylvi. Minun ihanat pehmoiset lammasvauvani. He saivat nimensä Kekkosten mukaan. Vieno on vaalea Vieno Kekkosen kaima ja Sylvi tumma, Sylvi Kekkosen mukaan. Kaapo on jonkun verran kiinnostunut uusista kavereistaan, toivon mukaan Kaapo hyväksyy pikkuiset laumaksensa. Ainakin Kaapo vahtii pikkuisten puuhia silmä kovana.

Quiche Lorraine, pasta-lohisalaatti, oskarinleike ja Ponsse-valmistujaiskakku

Tässä postauksessa tulee nyt vähän uutta ja vanhaa. Ensin tämä Quiche Lorraine vappupäivältä. Ohje löytyy Yhteishyvän Ruokalehdestä Toukokuu 2014 ja myös Ruokalehden nettisivuilta. Tässä piirakassa on täytteenä pekoni, aikaisemmin olen tehnyt quiche lorrainea kinkkutäytteellä. Pidin itse enemmän tästä pekoniversiosta.

Samasta Ruokalehdestä löytyy myös tämän pasta-lohisalaatin ohje, jota syötiin myös vappuna. Ja tämä oli TOSI HYVÄÄ!!! Ensikerralla laitan kuitenkin kastiketta puolet vähemmän, sillä ohjeen mukaan tehden sitä on kyllä aika runsaasti.

Tänään äitienpäivänä perhe hemmotteli minua Oskarinleikkeellä ja bataatti-kermaperunoilla. Tällä kertaa ei ainakaan pidä paikkaansa sanonta, että mitä useampi kokki, sen pahempi soppa... koko perhe hääräsi sapuskan kimpussa ja oli tosi hyvää. Tämän näköinen annos tarjoiltiin eteen, lisäksi oli salaattia. Tämänkin ohje on Yhteishyvän Ruokalehdestä.

Äitienpäivänä meillä on ollut usein tapana, että äiti leipoo kakun kiitokseksi kaikista ihanista muistamisista. Tälläkin kertaa leivoin kakun, mutta hoidin  kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Esikoispoikani nimittäin sai muutama viikko sitten metsäkoneasentajatutkintoonsa liittyvän todistuksen ja tutkinto on näyttötutkintoja vaille valmis. Tällä hetkellä hän on töissä metsäkonehuoltoliikkeessä, jossa ko. näytöt sitten annetaan. Logosta näette mihin merkkiin hän on erikoistunut :) 

Kakussa on viiden munan vaalea pohja, kostutus vaniljamaidolla, välissä lakkahilloa, joka mielestäni oli ainoa oikea vaihtoehto tämän suomalaisen menestyksekkään konemerkin logoa kantavaan kakkuun.

Kakun päällä on hopeatoffee-kinuski, eli 2 dl kermaa ja reilu 200 g hopeatoffee-karamelleja keitelty paksuhkoksi kinuskiksi. Logo on sokerimassaa, kirjaimet maalattu pastavärillä. Pursotukset Flora vispiä.

Sain tosi kivoja äitienpäivälahjoja taas kerran, korun, askarteluja, kukkia ja sitten minulle kerrottiin, että kaksi lahjaa tulee vasta myöhemmin tässä kuussa, kunhan ovat luovutusiässä. Jännää! En kyllä usko ennen kuin näen ne omin silmin tuossa meidän pihassa, että saan ne. <3

Kaapo, aurinkopullat ja nallekortti

7.4.2013 Kaapokin taitaa odotella jo aika kovin aurinkoisia päiviä ja etenkin vihreää ruohoa, kyllä on niin pitkään saanut nyt kuivaa kortta märehtiä.

Yritettiin houkutella aurinkoa esiin "Aurinkopullilla", vaan ei auttanut, lunta satoi vaan lisää. Nyt on pullat on syöty ja lumisade lakkasi...

Eräällä ihastuttavalla tyttösellä  on huomenna syntymäpäivä ja tämä nalle vilkuttaa onnea ja hyvää syntymäpäivää hänelle <3 Nallekortin ohje löytyy alunperin Taika -lehdestä, numerosta 2/2011. 

Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat!  Kiva, että olette löytäneet tänne Ryytimaan reunalle. Se on todella mukavaa ja toivottavasti täältä lähtee myös jotain pieniä inspiraation hippusia teidän lukijoiden mukaan matkaamaan eteenpäin.

RyytimaanMinna

Kaapo Karvapoika

Kaapo tähyilee tielle, kukahan siellä kulkee... Kaapo on tehnyt itselleen myös kivan ulkoiluradan kantamalla heiniä suussaan polulleen, nyt ei sorkat lipsu. 

Tästä korkeudesta Kaapo voisi hypätä helposti yli, mutta taitaa ymmärtää, että ruoka jää sitten karsinan sisäpuolelle ja takaisin hyppy olisikin hankalampi toteuttaa.