Kaalilaatikko

Essin ehdotuksesta tein kaalilaatikkoa. Kyllä maistuikin hyvältä. Pitäisi useammin tehdä. Tein 1,5 kertaisen määrän tällä Yhteihyvän ruokalehden ohjeella:

KAALILAATIKKO

1 kg kaalia

2 sipulia 

2 rkl öljy 

400 g jauhelihaa 

2 dl riisiä tai rikottuja ohrasuurimoita

5 dl vettä 

1 tl suolaa 

2 - 3 rkl siirappia 

1,5 tl suolaa 

1 rkl meiramia 

0,5 tl pippuria 

3 dl lihalientä 

Pinnalle:

korppujauhoja 

voinokare 

Kypsennä riisi tai ohra suolalla maustetussa vedessä. Ruskista jauheliha ja sipuli öljyssä pannulla. Suikaloi kaali ja paista pannulla tai vokissa pehmeäksi. Sekoita ainekset keskenään, mausta. Kaada voideltuun vuokaan, lisää lihalientä ja ripottele pinnalle korppujauhoja ja voinokare. Paista uunissa 175 asteessa reilu tunti.

Teen yleensä kaalilaatikon ohraan, mutta suurimot oli loppu, niin käytin puuroriisiä. 

Uunijuurekset

"Äiti! Mä haluun mennä kokkikouluun!" ja niin Ella pääsi kokkikouluun, ihan kokki-koti-kouluun. Tehtiin Ellan kanssa uunijuureksia, niitä on helppo tehdä 8 vuotiaankin jos vaan saa kuumissa uunihommissa apua.

Ensin pestiin ja kuorittiin juurekset: bataatit, porkkana ja punajuuret.

Pilkottiin juurekset sopivan kokoisiksi. (Ella kuori, minä pilkoin)

Laitettiin uunivuokaan ja joukkoon 2 prk smetanaa, 2-3 rkl juoksevaa hunajaa, 1 rkl karkeaa merisuolaa, timjamin ja rosmariinin oksia.

Sekoitettiin ainekset ja laitettiin uuniin 200 asteeseen noin tunniksi, kypsennysaika riippuu vähän siitä minkä kokoisia juurespaloja tekee.

Ja sitten herkuteltiin; tänään uunijuuresten kaverina oli mustaa makkaraa ja puolukkahilloa.

Ja lopuksi kuva isänpäivältä! Muistatteko minun kasvattamat siniset Blue Kongo perunat? Tehtiin niistä nyt sitten niitä ranskalaisia. Oli aika "jännän" näköisiä, mutta maistuivat ihan tavallisilta ranskalaisilta. Luin netistä, että Blue Kongo ei ole kovin satoisa, siinä valossa meille tuli runsas sato ja että perunan sininen väri on samaa väriä kuin mustikankin väri. Mustikan värin on todettu sisältävän monia terveysvaikutuksia, eli ihan terveysranskalaisia näistä meidän sinisistä potuista sitten lopulta tulikin.