Huomenna on palmusunnuntai. Lapset ovat askarrelleet omia virpomisoksiaan ison kasan, minulle riittää yksi, mummin muistoksi tehty oksa. Mummi opetti virpomislorun ja tavan minulle jo paljon ennen kuin trullit ilmestyivät oksineen Auranmaan palmusunnuntaiseen katukuvaan. Muistan lapsuudesta yhdenkin palmusunnuntain, jolloin lunta oli vielä maassa aivan valtavasti ja sen yhdenkin oksan saaminen oli kovan työn takana. Naapurin Sylvi-tädin tienpäästä lopulta sain oksan, kahlattuani lumihangessa haaroja myöten syvällä ja saappaat tietysti täynnä jo hieman suojaista lunta. Lapsena en edes koristellut oksaa, pelkkä vitsa riitti ja palkan sai pääsiäisenä.
Loru oli se monelle tuttu: Virvon varvon, tuoreeks terveeks, vitsa sulle, palkka mulle.
Palmusunnuntaina tuotiin myös aina koivunoksia sisälle maljakkoon ja se olikin jännä juttu. Nimittäin niitä seurattiin päivittäin, että milloin hiirenkorvat puhkeaa. Mummi kertoi wanhasta uskomuksesta, että niin monta päivää kuin kestää hiirenkorvan puhkeamiseen, niin monta viikkoa on kesään!
Oksan alla on kaksi uutta tiskirättiä. Ohje löytyy Novita kesä 2014 -lehdestä, malli nro 64. Lankana Novita Bambu, koukku nro 3½.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti